”RAHIMISMIT” JAKOON
Anna Berghäll
Meillä on kaikilla niitä kokemuksia, kun on vieraalla kielellä lipsauttanut jotain pähkähullua ja saanut paikalliset haukkomaan happea naurusta. Mm. itse olen Espanjassa ennen häitä mennyt kampaajalle ja pyytänyt saada päähäni apinan (mono) kun oikea sana olisi ollut nuttura (moño). Muistissa on myös se perheemme venäläinen ystävä, joka pahoitteli jotain ikävää tilannetta sanomalla ”voi harmaa” (tarkoittaen tietenkin voi harmi). Sanonta on jäänyt perheeni käyttöön.
Mietin pitkään, miten tehdä blogikirjoitus tästä aiheesta. Sheeko kertoo elämästä suomensomalialaisin silmin, ja sellaisia minulla ei ilmiselvästikään ole. Ellen sitten löydä puolen vuoden pestini aikana itsestäni ”henkistä somalialaista”, kuten monelle suomalaiselle tuntuu käyvän, vaikka olisikin vain plutoninen suhde somalialaisiin. On myös liian helppoa langeta siihen sudenkuoppaan, että päätyy vain naureskelemaan niille ansoille, joita suomen kieli asettaa maahanmuuttajille. Sitten, yhdessä silmänräpläyksessä, sain idean.
Sympaattinen hankekoordinaattorimme Abdirahim (Rahim) on legendaarinen kielen uudistaja näillä lipsautuksillaan, joita aloimme heti kutsua rahimismeiksi. Hänen ystävänsä ovat keränneet koottuja sutkautuksia jo vuosia, ja repeiltyämme niille toimistolla hyvän tovin, päätimme, että ne täytyy laittaa jakoon.
Onko sillä niin väliä, että tuumaa naisella olevan välivuodet tai kehuu junnujoukkueen hyvää silmäpeliä, kun tarkoittaa pelisilmää? Hyvä tahto on kieltäkin parempi väline ymmärretyksi tulemisessa. Ja tämä on paljon sanottu välivuosien kynnyksellä kiikkuvalta naiselta, jonka oma mies (ei vielä maahanmuuttaja, mutta sellaiseksi pyrkivä) ei osaa kunnolla ääntää pupu-hellittelynimeä, vaan kutsuu minua lempeästi ”poo-poo”.
Kirjoittaja on Suomen Somalia-verkoston tiedottaja.
